Usein kysyttyjä kysymyksiä ja vastauksia sairauspoissaoloista ja työkyvystä

Sairauspoissaolosta ilmoitetaan aina työehtosopimuksen ja työpaikan käytäntöjen mukaisesti. KELA edellyttää, että sairauspäivärahan omavastuuajan (1+9 pv) jälkeen pitää olla lääkärintodistus.

Työntekijöitä tulee kohdella tasapuolisesti, mutta perustellusta syystä työnantajalla on oikeus yksittäisessä tilanteessa poiketa vallitsevasta käytännöstä.

Työsopimuslain mukaan työnantaja maksaa sairausajan palkkaa sairauspäivärahan omavastuuajalta, joka on sairastumispäivä sekä lisäksi yhdeksän arkipäivää. Työehtosopimuksissa on usein määriteltynä pidempiä palkanmaksujaksoja, työsuhteen kestosta riippuen tavallisesti 1-3 kuukautta. Omavastuuajan ylittävissä sairauspoissaoloissa Kela maksaa sairauspäivärahaa, enimmillään kuitenkin 300 arkipäivältä.

Vuosilomalla sairastaminen korvataan täysimääräisesti, mutta vasta ns. omavastuupäivät ylittävältä osalta. Omavastuupäiviä on työntekijän lomakertymästä riippuen nollasta kuuteen. Täydet 30 lomapäivää ansainneelta työntekijältä ensimmäiset kuusi lomapäivää ovat omavastuupäiviä. Omavastuupäivät eivät saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan. Työntekijän pitää pyydettäessä esittää sairastuttuaan luotettava selvitys työkyvyttömyydestä, jolloin työnantajan tulee työntekijän pyynnöstä siirtää omavastuuajan ylittävät lomapäivät myöhäisemmäksi. Työnantaja päättää siirrettyjen lomapäivien ajankohdasta kuultuaan työntekijää. Työntekijällä on oikeus siirtää vuosilomaa ilman omavastuupäiviä, jos hän on vuosilomansa tai sen osan alkaessa työkyvytön.

Näin voi toimia, jos vointi sallii. Voi olla, että henkilö on työkyvytön omaan työhönsä nähden, mutta muutoin toimintakykyä on jäljellä. On olennaista, että omalla toiminnalla ei pitkitetä toipumista tai vaaranneta taudin paranemista.

Näin voi toimia. Asiasta tulee kuitenkin sopia työnantajan kanssa. Henkilö voi itse arvioida omaa kuntoaan, mutta myös työnantajalla on velvollisuus arvioida, voiko henkilö palata töihin turvallisesti.  Tarvittaessa voi pyytää terveydenhuollon ammattilaisen arvion tilanteesta. Lääkärin suosittelemat sairauspoissaolopäivät eivät ole pakollisia.

Sairaana työskentely etätöissä on mahdollista ainoastaan tilanteissa, joissa sairaus ei pahene tai toipuminen hidastu työskentelyn vuoksi. Tarvittaessa on hyvä pyytää terveydenhuollon ammattihenkilön arvio. Myös etätyöntekijällä on oikeus sairauspoissaoloon, kun työkyky ei vastaa työn vaatimuksia.

Esihenkilö ei saa kertoa muille sairauksista, mutta voi kertoa poissaolosta. Esihenkilö, henkilöstöhallinto ja palkanlaskija tarvitsevat tiedon sairauspoissaolosta, mutta heidän tulee käsitellä tietoa luottamuksellisena. Poissaolevan työntekijän kanssa voidaan sopia mitä, miten ja kenelle sairaudesta tai sen kestosta kerrotaan.

Sairausajan palkan maksu yleensä edellyttää tietoa diagnoosista. Työnantaja voi kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa, mikäli todistusta, josta ilmenee työkyvyttömyyden syy, ei toimiteta. Diagnoositiedot ovat arkaluontoisia asioita. Käsittelyyn oikeutettujen henkilöiden tulee olla erikseen nimettyjä. Heidän pitää käsitellä tietoa luottamuksellisena.

Vakava kriisi voi heikentää työkykyä ja saattaa aiheuttaa sairastumisen. Lääkäri arvioi työntekijän työkyvyn ja sen perusteella poissaolon tarpeen. Poissaolon palkallisuus määräytyy kuten muissakin poissaolotilanteissa.

Jos sairaus heikentää työkykyä pitkäaikaisesti ja oleellisesti, voi työnantajalla olla peruste irtisanomiseen. Tähän tarvitaan lääkärin arvio kuntoutumismahdollisuuksista. Yleensä noin vuoden kestänyttä työkyvyttömyyttä ja arviota tilan pysyvyydestä on pidetty osoituksena siitä, että paluu entiseen työhön ei ole enää mahdollista. Työnantajan on ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sopeuttamalla työtehtäviä tai työoloja työntekijän työkykyä vastaavaksi tai tarjoamalla mahdollisuutta ottaa vastaan muuta työkykyä vastaavaa työtä.

Työntekijä ei saa ilman perusteltua syytä kieltäytyä osallistumasta terveystarkastukseen, jossa työntekijän terveydentilan selvittäminen on välttämätöntä työstä tai työympäristöstä aiheutuvien erityisen sairastumisen vaaran vuoksi tai työntekijän työ- tai toimintakyvyn selvittäminen on välttämätöntä työstä aiheutuvien, terveydentilaan kohdistuvien vaatimusten vuoksi. Pakolliset terveystarkastukset on säädetty ensisijaisesti suojaamaan työntekijän terveyttä. Eri laeissa on säädetty työn aiheuttamien vaatimusten vuoksi terveydentilan vähimmäisvaatimuksista ja terveystarkastuksista.

Työnantajan tehtäviin kuuluu seurata työntekijän työssä selviytymistä ja ennen työkyvyn arviointiin ohjaamista keskustella työntekijän kanssa ilmenneistä työkyvyn muutoksista (varhaisen tuen keskustelu). Jos työkyvyssä ilmenee mahdollisia terveydellisiä haasteita, työkyvyn arvioinnista ei voi kieltäytyä, mutta on tärkeää, että arviointiin ja tukeen liittyvät toimet toteutetaan yhteisymmärryksessä työntekijän kanssa.

Työntekijä ei voi myöskään kieltäytyä työterveysneuvottelusta, joka on työpaikalla sovitun varhaisen työkyvyn tuen käytännön mukainen ja työterveyshuollon ammattilaisen näkemyksen mukaan välttämätön osa työkyvyn arviointia ja tarvittavien tukitoimien suunnittelua. Myös työterveysneuvottelu tulee toteuttaa yhteisymmärryksessä työntekijän kanssa. Työntekijän pyynnöstä mukana voi olla luottamusmies, työsuojeluvaltuutettu tai muu tukihenkilö.